Baarikierros Vilnassa - Persoonallisia kippoloita ja pieniä panimoita

Vilnan luovan rento ilmapiiri lupailee railakasta ja mielikuvituksellista kuppilakulttuuria. Lähdin siis etsimään kaupungin mielenkiintoisimpia baareja ja pubeja ja samalla tutustumaan Liettuan pienpanimoiden oluisiin.

Korostan, että kaupunki on täynnä erilaisia pubeja ja baareja, joten tässä vain pieni pintaraapaisu, jonka tarkoitus oli nimenomaan etsiä niitä persoonallisimpia koht

Peronas, päärautatieasema.

Rautatieaseman viereisen, hylätyn ja rapistuneen, varastorakennuksen lastauslaiturille on rakennettu omaperäinen terassi. Varsinainen baari sijaitsee rakennuksen sisällä. Idea on hauska. Istut terassilla vanhoilla junan tai juna-aseman (tieto tuntuu vaihtuvan vastaajasta riippuen) penkeillä ja asemalle menevät ja lähtevät junat rämistelevät 10-20 metrin päästä ohi.

Nyt ei todellakaan ole tuunattu tunnelmaa puhki; penkkejä ja itse kyhättyjä pöytiä. Kuormalavoja. Millään tavoin ei ole pyritty peittämään sitä, että istut oluesi kanssa lastauslaiturilla. Erinomaisen mielenkiintoinen valinta etenkin, jos elektroninen musiikki on lähellä sydäntäsi.

Juomien lisäksi keittiö valmistaa herkullisen näköisiä pieniä annoksia, mutta olutvalikoima on niukka. Toki eihän tämä leimallisesti mikään olutravintola olekaan, vaan paikka, jonne tullaan hengailemaan miellyttävässä outcast-hengessä.

Terassin kulmalla seisoo jäätävän kokoinen boksereihin pukeutunut tarjoilijan kuvatus, joka tuo etäisesti mieleen Tony Sopranon. Tässä siis kiintopiste, jonka avulla löydät paikalle, ellei iloinen puheensorina ja musiikki riitä vihjeeksi.

Spunka, Uzupio Gatve 9-1

Lyödäänkö vetoa, että meinaat kävellä ohi? Pieni, huomaamaton ja kaunistelematon pub sijaitsee Uzupisin vapaavaltion keskusaukiolla aivan enkelipatsaan vieressä. Nyt puhutaan muuten paikasta, jonka jokainen paikallinen tietää vähintään nimeltä, koska yksinkertaisesti "se on ollut siellä aina".

Paikka on hämmentävä. Jos sisällä on 10 asiakasta, siellä on varmasti jo ahdasta. Ainoa ihminen, jolla kuppilassa on riittävästi tilaa, on baarimikko. Ja hyvä niin. Jahka herra saapuu asemapaikalleen tupakalta, käy nopeasti ilmi, että hän on kohtalaisen humalassa. Eikä siinä mitään, onhan sentään perjantai ja kellokin jo lähes neljä. Siis iltapäivällä.

Mutta olisihan se tietysti hullua, jos baarin henkilökunta olisi selvinpäin, kun asiakkaatkin on humalassa. Kuka nyt autoakaan ostaisi ajokortittomalta myyjältä.

Yleiskuva on boheemin epäsiisti. Paljon erilaista tilpehööriä roikkuu seinillä Pinokkio nukesta linnunpönttöön. Istumaan mahtuu baaritiskille tai johonkin neljän pienen pöydän ympärille. Liikkuminen toimii kuin Tetris. Kun yksi baaritiskiltä lähtee pyrkimään vessaan, liikkuu muut asiakkaat toistensa lomaan tai kiipeävät kalusteille antaakseen tilaa. 

Baari levittyy myös ulos, koska ihmiset tuntuvat vapaasti kantavan tuoppinsa mukanaan esimerkiksi enkelipatsaan jalustalle ja istuvat siellä. Osa asiakkaista myös näkyy kävelevän surutta tiskin taakse valuttamaan itselleen oluen ja laittaa sen jälkeen kolikon kassakoneeseen. Itsepalvelua?

Erikoisinta on silti asiakkaiden kirjo. Tuoppiensa ääressä istuu pukumies ja kuin suoraan catwalkilta repäisty mannekiini. Heidän vieressään huomioliiviin pukeutunut risuparta huivipäisen mummon kanssa, joka ilmeisesti on hänen äitinsä. Kaikki keskustelevat keskenään ja baarimikon kanssa, joka rauhallisesti siemailee oluttaan ja johtaa baarin sielukasta orkesteria.

Juomakseni valikoituu paikallisen pienpanimon Baltic porter, koska porterit ovat alueen "nimikko-oluita". Puolen litran pullosta pyydetään kaksi euroa. Olut liikuu porterien tuoteperheen syvässä päässä ja on maultaan raskas kuin tammilankku. Ei helposti juotava, mutta kuitenkin miellyttävän mystinen, kuten koko kuppila.

Tässä on paikka, jota et yksinkertaisesti voi jättää välistä, jos kuppilakulttuuri yhtään kiinnostaa.

Snekutis, Sv. Mikalojaus gatve 15

Näitä kuppiloita löytyy Vilnasta kaksin kappalein. Oma valintani kohdistu vanhan kaupungin versioon. Konsepti on lähtöisin Uzupisistä, mutta siellä ollut ensimmäinen kuppila on jouduttu sulkemaan talon purkamisesta johtuen. Mainetta paikallisten keskuudessa Snekutis on saanut erikoisen asenteensa johdosta. Täällä nimittäin ei asiakas ole aina oikeassa, jos koskaan.

Baari on yllättävän iso ja täynnä jo hyvissä ajoin perjantaina. Sisältä löytyy erikoisia soppia, joihin on saatu sopimaan istumaryhmiä, mutta lattiatila on tilava eikä klaustrofobia pääse yllättämään. Henkilökunnan suhteen mennään rekryprosessissa ilmeisesti persoona edellä.

Minua ilmoittautuu palvelemaan julmilla hipsteriviiksillä naamansa karvannut mies aito "tonnin seteli"-ilme kasvoillaan. Pyydän Baltic porteria joltain pienpanimolta. Pyydän myös saada sen pullossa tutustuakseni tuotteeseen. Tämä ei sopinut.

"Baari on täynnä kauniita naisia, katsele heitä, älä olutpulloa". Hyvä pointti. Vakuutan tekeväni niin, mutta pitäydyn kohteliaasti kannassani pullon suhteen. Alkoholiasiantuntija nappaa pullon kaapista ja kertoo, ettei kyseessä ole pienipanimon olut, eikä järin hyväkään. Mutta jos juon sen pullosta, niin se ei haittaa, koska olut tulee juoda tuopista. Touche.

Sain kuitenkin varsin vaniljatasoisen käsittelyn. Jälkeeni samalla pitkälle tiskille saapuu kaksi saksaa puhuvaa nuorta miestä, jotka kohteliaasti kysyvät puhuuko baarimikko englantia. Hän vastaa yks´kantaan "no, we here in Lithuania speak only Soviet Union" ja kävelee vessaan. Saksalaiset jäävät tiskille hämmentyneinä odottamaan herran paluuta miettien millä kielellä kannattaisi yrittää muuttaa eurot olueksi.

Minulle arvottu Porter on tosiaan isomman liettulaisen panimon tuote, mutta itse asiassa varsin miellyttävästi tervan makuinen ja napakka mämmi. Hintaa pyydettiin 3,5 euroa.

Bix baras, Etmonu 6

Bix baras on Vilnan ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä rock ravintoloita. Aikaan saman nimisen bändin perustama paikka todella hyvälle sijainnille vaanhaan kaupunkiin. Kuppila jakautuu kolmeen kerrokseen.

Pohjakerroksessa on kunnon rockluolan tuntu, koska luola se nimenomaan on. Ahdas ja hämärä. Kerrassaan upea. Toimii kuppilan "yökerhona", jossa yön liikkujat voivat nostaa polvia rockin tahdissa pikkutunneille. Sitä kuvaillaan kiihkeäksi ja hikiseksi, enkä epäile hetkeäkään, etteikö tuossa luolassa voisi roihahtaa isompikin bileliekki. Käy siis ihmeessä tsekkaamassa tämä puoli, koska itsellä jäi välistä.

Yläkerta on biljardipöytineen lounge henkinen tila ja keskikerros sitten baari. Tarjolla on myös sangen huokeaa ruokaa. Paikka on mutkaton ja simppeli rock kuppila, mutta ei tarjoa sinällään mitään wow-efektiä. Palvelu on omitakeisen takeltelevaa. Toki henkilökunta on nuorta, eikä rokkarit välttämättä ole omimmillaan siellä tiskin huonommalla puolella. Tilasin burgerin, ranskalaiset ja oluen. Näistä sain burgerin. Kun kyselin muiden perään sain olueni ja kolmannella yrityksellä sitten ranskalaisetkin. Olivat muuten niin perus Pirkkapuikkoja kuin perunat voi olla. Burgeri sen sijaan oli 6 euron hintaansa oikeinkin hyvä.

Varniuku niminen Davra panimon tumma olut sen sijaan oli täyden kympin valinta. Pehmeä ja tumma kuin elokuinen yö untuvapeiton päällä pomppulinnassa. Yleistunnelma oli myös mukava ja asiallinen rockmusiikki oli luonnollisesti se paras sisustuselementti.

Ateria ja olut kustansi yhteensä 11 euroa, joten pienistä epätarkkuuksista palvelussa synkistely olisi kuin pyytäisi Slashia soittaman Ukko Nooaa.

The Portobello, Ausros Vartu gatve 7

Se pakollinen brittipubi. Itse jaan brittipubit kahteen kategoriaan; niihin jotka ovat aitoja brittipubeja yrittämättä olla sitä ja niihin, jotka yrittävät kieli vyön alla todistaa olevansa "aitoja brittipubeja".

Valitettavasti on sanottava, että Portobello kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Niin väkisin se on tungettu täyteen kaikkea englantilaista. Tämä ei kuitenkaan jaksa häiritä kuin hetken, sillä liian tiukkapipoinen ei kokonaisuus ole ja jos terassi on koristeltu kahdella aidolla Minillä, ei tämän kaiken takana voi olla pahat ihmiset. Pubiin sujahdetaan muuten porttikongissa olevan punaisen englantilaisen puhelinkopin läpi, joka on omalla tavallaan hauskaa.

Ei mitään hienoa, mutta kansainvälinen asiakaskunta ja mutkaton ja rento tunnelma, johon oltiin hakeuduttu niin pariskuntina kuin kaveriporukoinakin. Isolla näytöllä pyöri luonnollisesti lauantai-illan Brittijalkapallo ja ämyreistä korvat täytti laadukas brittirock. Kyllä täällä mukavaa aikaa saa vietettyä ihan yrittämättäkin.

Olueksi baarimikko arpoi minulle Svyturys-panimon Baltijos-oluen. Yllättävän mieto tummaksi olueksi, mutta vaivaton ja helposti juotava tuttavuus. Hintaa tuli kierroksen korkeimman noteerauksen verran, eli 4,5 euroa.

Who hit John, Didzioji gatve 19

Kaupungintalon aukiolta löytyykin sitten varsin erikoinen veijari. Nyt on kyseessä niin pieni putka, että tuntuu käsittämättömältä, miten se voi olla niin tunnettu paikallisten keskuudessa. Tänne ei yksinkertaisesti mahdu. Olen jo kääntymässä kannoiltani, kun ystävällinen baarin pitäjä huikkaa, että täällä kulmassa on yksi paikka. Kehottaa sen jälkeen muita istujia siirtymään, jotta saan ängettyä itseni tiskin nurkaan välttyäen hät´hätää tiputtamassa lattialle vaahtosammutinta, johon on kirjoitettu "tyhjä vuodesta 2015".

Tässä kuppilassa ei ole kerrassaan mitään erikoista, mutta silti se on jollain kummalla tavalla yksi mukavimmista baareista, joissa olen vieraillut pitkään aikaan. Tavattoman välitön ja yksinkertaisesti miellyttävä ilmapiiri. Kuin Vilnan yleinen henki olisi tiivistetty pähkinän kuoreen, joka itse asiassa kuvaa muutenkin tämän baarin kokoa.

Vieressäni istuva irlantilaismies kertoo tämän olevan paikka, johon hän aina ensimmäisenä tuo vieraansa. Niin ikään hän sanoo, että tänään täällä on hiljaista. Johtunee sateesta. En voi kuin miettiä, miltä täällä näyttää silloin kun täällä on täyttä.

Ventovieraat ihmiset tosiaan tutustuvat täällä toisiinsa rennon keskustelun merkeissä. Jokainen tuntee varmasti olonsa tervetulleeksi ja henkilökunta on ystävällistä. Kyseessä on enemmän drinkki- kuin olutbaari. Niinpä spekseillä paikallinen ja tumma ei kuulemma löydy kuin baarimikon kollega. Tyydyn siis lager-vaihtoehtoon, josta pyydetään 3 euroa. En pysty sanomaan, minkä niminen tai minkä panimon tuote on kyseessä, koska minun ja hanan välillä on noin viisi metriä ja kymmenen ihmistä.

Tämä kuppila on sinulle pakollinen kohde Vilnassa, koska jos jossain paikassa on kaikki kohdallaan ilman, että voi mitenkään perustella miksi.