Berchtesgaden, Königssee ja Obersee - kadottamattoman kauneuden lähteillä
Berchtesgaden, Königssee ja Obersee - Saksa kauneimmillaan.
Saksa on iso maa, jollaisten ahtaaminen tiettyyn lokeroon näettävän ja koettavan suhteen on aina vaarallista, tai jopa suoranaisesti väärin. Hampurin juna-aseman seutu kuvastaa yhtä vähän koko maata kuin Keravan taksiasema Lapin luontoa. Silti omissa mielikuvissakin Saksaa vaivaa vähän sellaisen kauttakulkumaan leima, jonka läpi tai yli mennään reissuun. Ei niinkään niin, että se olisi reissun varsinainen kohdemaa, joka on kyllä surullista.
Berchtesgaden ja venyttelevä Eva Braun
Berchtesgadeniin helpoin tapa päästä on Salzburgin kautta joko autolla tai sinne lentäen ja sen jälkeen vuokra-autolla tai julkisilla. Tie Salzburgista Berchtesgadeniin on nähtävyys jo itsessään. Heti Salzburgin jälkeen kaikki talot muuttuvat toinen toistaan kauniimmiksi alppitaloiksi. Tien vieressä kuohuu lähes koko matkan vihreän ja violetin sävyissä kuvankaunis vuoristojoki ja jyrkkärinteiset vuoret tuntuvat ojentelevan itseään tien päälle. Jos mahdollista, aja tie auringonlaskun aikaan, jolloin vuorien taakse painuvan auringon autere tekee vuorien väliin melko mystisen tunnelman ja värimaailman.
Berchtegadenia voidaan pitää yhtenä Saksan perinteikkäimmistä lomakohteista. Alue oli kovassa suosiossa jo ennen toista maailmansotaa ja siitä tulikin Natsihallinnon toiseksi tärkein tukikohta Berliinin jälkeen. Alueen syrjäistä sijaintia pidettiin turvallisuuden kannalta ihanteellisena, eikä vaikeasti ylitettävät vuoret yhtään heikentäneet tätä aspektia. Natsijohto rakensikin alueelle paljon ja käytti sitä strategisen suunnittelun kotipesänä. Näistä rakennuksista ainoana ilman räjäytystuomiota selvisi korkean vuoren päällä sijaitseva Kotkanpesä, joka oli tavallaan Hitlerin oma teetupa. Kotkanpesästä lisää omassa blogikirjoituksessaan.
Berchtesgaden itsessään on muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunki ja turismi sen pääasiallinen tulonlähde. Keskusta on pieni ja sympaatinen kauniiksi koristeltuine taloineen, Biergarteneineen ja kujineen. Kaupungissa on myös kokoonsa nähden paljon Gästhaus-tyyppisiä majataloja, joita ehdottomasti suosisin matkatessani tänne ihan jo paikalliseen tunnelmaan pääsemisenkin kannalta.
Kaupungissa itsessään ei loppujen lopuksi ole kovinkaan paljoa nähtävää, mutta läheiset järvet ja vuoret on se varsinainen syy matkustaa tänne. Berchtesgadenin kaupunki toimii sitten loogisena majapaikkana hotelleineen ja ravintoloineen. Ehkä ikonisimmaksi muodostunut kuva alueelta on juuri viereisen Königssee-järven rannassa uimapuvussaan oikeaoppiseen voimistelusta tuttuun kaareen noussut Eva Braun, joka vietti alueella mielellään aikaa.
Sinällään ajatus rentoutuvista natseista on jo erikoinen ja vielä oudommalta tuntuu nähdä kuvia näistä hirmutekoja suunnitelleista ja toteuttaneista ihmisistä hymyilemässä, rentoilemassa ja "chillaamassa" alueella.
Kuninkaiden järvi Königssee
Königssee on Saksan korkeimmalla sijaitseva ja puhtain järvi. Tätä Berchtesgadenin luonnonpuiston helmeä suojellaankin monin tavoin, jotta sen vesi loistaisi jatkossakin yhtä läpinäkyvän turkoosina kuin nykyään. Yksi tavoista on, että järvellä on kiellettyä liikkua millään polttomoottirilaitteella. Vaihtoehdot on siis sähkö- tai kauramoottori, tuttavallisemmin soutaminen.
Sähkömoottoreilla risteilevät pienet lautat ovatkin ainoa vaihtoehto järveen tutustumiseen. Kävely järven ympäri sen rantoja pitkin ei ole mahdollista, sillä jyrkät vuorenseinämät laskevat suoraan järveen. Järven ympäri on toki mahdollista kävellä, mutta silloin ei näe järveä ollenkaan, koska joutuu kulkemaan vuorien toisella puolella.
Risteileminen ei ole edullista. Menopaluulippu maksaa 20 euroa, mutta on toki koko rahan arvoista. Järveä ei voi ymmärtää sen toisesta päästä laiturilta tiirailemalla ja järven toisessa päässä on vielä toinen, vähintään yhtä kiinnostava kohde; Obersee.
Matka on loputtoman tuntuista silmäkarkkia, kun vuoren rinteet värjää kirkkaan veden vuoroin vihreäksi, vuoroin harmaaksi sen mukaan onko rinteillä kasvillisuutta. Laajemman paljaan rinnekohdan paikkeilla lautta pysäytetään ja opas töräyttelee torvella muutamia säveliä seinämää kohti. Vastaava kaiku on kieltämättä vakuuttava. Harmi, että oppaan tarinat kerrotaan vain saksan kielellä, mutta kovasti ne tuntuvat matkustajia naurattavan.
Lautalla on 1-2 pysähdystä ennen järven toista päätä. Kasselin laiturilla pysähdytään, jos kyydissä on vuorikiipeilijöitä, jotka jätetään tuohon kohteeseen, mutta vain jos sitä on kuljettajalta ennen lähtö pyydetty. Toinen kohde, jossa pysähdytään aina mennen tullen on Bartholomän pyhiinvaeltajakirkko. Suosittelen ainakin menomatkalla jättämään tämän välistä, jotta varsinaisessa kohteessa ei tule kiire. Muista ehdottomasti tarkastaa viimeisen lautan lähtöaika, koska muuten vaihtoehtosi on yöpyä metsässä tai pyytää taksilautta noutamaan yli 500 euron hintaan.
Uiminen järvessä on mahdollista ja sallittua. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että tiedossa on kylmä kylpy. Vesi ei hellejaksojenkaan aikana lämpene juuri yli 16 asteiseksi. Syykin on yksinkertainen; järvi on 188 metriä syvä ja vuoret sen ympärillä nousevat lähes kahteen kilometriin. Näin ollen lumien sulamisvesiä valuu järveen pitkälle kesäkuuhun asti.
Obersee ja Röthbachin vesiputous
Lautta jättää Königsseen toiseen päähän. Tältä lauturilta on kävelymatkaa Obersee-järvelle vain noin 15 minuutin verran, joka kuluu hetkessä laiduntavia lehmiä ja solisevaa vuoristopuroa ihastellen.
Obersee on pienempi järvi, jonka rannalla sijaitsee Infinity pooliksi kutsuttu paikka, koska rannassa tököttää Instagrammin tunnetuin venevaja. Aikamme ilmiöitä, että venevajasta ilman mitään historiallista kontekstia voi tulla "julkkis". On silti myönnettävä, että maisema veden päälle rakennetun vajan ympärillä on kuin suoraan sadusta ja vaja itsessään kutsuu asemoimaan kuvan oikealla tavalla.
Järven reunaa seuraa kapea polku. Tämä osa ei ole enää niin kansoitettu, kuin Königsseen ranta ja Oberseen maineikas vaja. Syykin on selkeä; polku ei ole varsinaisesti huonokuntoinen, muttei kuitenkaan tasaista hiekkatietä. Vaikkei se vielä kuntoilusta käykään, vie se noin tunnin kestoisella kävelyllä toiseen päähän varmasti sykettä ylös, siinä missä mieltäkin. Nyt ollaan jo ihan oikeasti luontopolulla.
Oberseen toisessa päässä on söpö pieni olutmaja, jonka jakkaroilta voi ihastella järven toisesta reunasta täysin pystysuoraan nousevaa kallionseinämää ja järven peilityyntä pintaa. Tuuli harvoin pääsee Oberseen pintaa väreilyttämään, siitä kolossimaiset vuoret pitävät huolen.
Kun jatkat matkaasi järven tästä päädystä, ihmisten määrä vähenee entisestään. Edessäsi on vielä noin 20 minuutin kävelymatka, jonka päässä sinua odottaa Rötbachin vesiputous. Kyseessä on Saksan korkein vesiputous, joka tiputtaa vettä alaspäin noin 470 metrin korkeudelta. Löytääksesi perille et tarvitse karttaa, etkä edes silmiä. Putouksen jylinä kuuluu Oberseen rannalle asti voimistuu pahaenteisesti lähestyessäsi putouksen laaksoa. Laaksossa on hyvä istahtaa nurmikkoiselle niitylle ihastelemaan luonnon voimaa tai vaikka täyttää juomapullonsa putouksen purosta.
Ihan vesiputouksen juurelle ei ole pääsyä, sillä se on tukittu kaatamalla puita kulkemisen esteeksi. Syy on valitettava; viranomaiset ovat kyllästyneet pelastustehtäviin, joissa täydellisen somakuvan toivossa influensseri on mennyt vaaralliseen paikkaan ja loukannut itsensä tai muuten ajautunut kiipeliin painavana eteenpäin vyöryvän vesimassan alla, joka ei väistä sädehtivintäkään ihmiskauneutta.
Putouksesta ja sen voimasta saa kyllä kauempaakin riittävän käsityksen ja se on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde.
Paluumatkalla voit ruokailla Königsseen jommalla kummalla rannalla tai korvata kadottamiasi hiilihydraatteja Weissbierin avulla. Kaikein kaikkiaan Königssee ja Obersee tarjoaa kauniilla säällä täydellisen kesäpäivän, joka vääntää kivikasvoisimmankin mököttäjän suupieliä korvia kohti.