Bratislava - Itseään etsivä undulaatti

Bratislava - Itseään etsivä undulaatti.

Kaikille lintujen ystäville lienee seuraava näky tuttu; häkissään elelevä värilloistossaan kylpevä undulaatti tepastelee oksallaan edestakaisin. Välillä päästää nokastaan kauniin vislauksen, jonka perään rääkäisee pikkuvarpaansa kynnykseen potkaissut metsosopraano.

Jotain tällaista Slovakian pääkaupunki Bratislavassa on, joka tuntuu roikkuvan Euroopan kartalla kysellen kävijöiltään "kuka minä olen"? Tarjoten yhdellä vilkaisulla upeita vanhoja taloja ja seuraavassa korttelissa aitoa rautaesiripun takaista sosialismin arkkitehtoonista epäromantiikkaa.

Bratislava kaupunkina

Selittäviä tekijöitä on varmasti monia. Tsekkoslovakian jakautumisen yhteydessä entisen maan maailmankuulu pääkaupunki Praha jäi naapurin puolelle. Pääkaupunkina Bratislava on siis Euroopan kartalla yhtä nuori kuin Slovakia valtiona. Tästä syystä varmasti myös yksi huonoiten tunnetuista.

Maantieteellisesti Bratislava sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä Wienistä. Niin ikään maailmankuulusta vaahtokarkista kaikille aisteille. Ei ole helppoa ponnistaa esiin tuollaisen tunnettuusvuoren takaa ja jonkinlainen "pikkuvelisyndrooma" kaupungista on myös aistittavissa.

Lisätään tähän vielä se, että kaupunkina Bratislava ei eurooppalaiseksi pääkaupungiksi ole kovinkaan suuri reilulla 400 000 asukkaallaan. Etenkään suhteutettuna sijaintiinsa.

Jos asiaa lähestytään suomalaisittain ja huumorin kannalta, voidaan miettiä, mitä suomalaisille tulee mieleen Bratislavasta? Pasi Nurmisen ilmaveivi, Poika saunoo ja "eteenpäin on menty" olisi varmasti kohtalaisen vahva arvaus, onhan jääkiekkomaajoukkue huuhtonut kaupungista kultaa peräti kahdesti.

Mikään näistä asioista ei kuitenkaan tee Bratislavasta epäkiinnostavaa. Vanha kaupunki on lumoavan viehättävä, joskaan ei iso. Danuben rannoilla vierähtää kävellessä helposti kotva jos toinenkin. Oikeastaan kaupungista löytyy samat vetovoimatekijät kuin muista saman kokoluokan entisen rautaesiripun taakse jääneistä kaupungeista. Samalla sillä ei myöskään ole yhtään maailmanluokan nähtävyyttä, jonka vuoksi sinne matkustettaisiin.

Miksi Bratislavaan?

Ehkä huono yksittäisenä vetovoimatekijänä, mutta silti mainitsemisen arvoinen; miksi kaikki patsastaide on niin totista? En ole ajatellut asiaa ennen Bratislavan matkaa, mutta koska olet viimeksi nähnyt kaupunkilomallasi patsaan, joka on saanut sinut iloiselle mielelle tai spontaanisti hymyilemään?

Bratislavan vanhassa kaupungissa löytyy useampi aidosti velmuilevalla tavalla hauska moderni patsas. Näitä ripolteltiin alueelle vuonna -97 kaupungin pyrkiessä luomaan itselleen imagoa. Sääli, että määrä on jäänyt tiettävästi kolmeen. Näistä tunnetuin on Cumil, eli "tähystäjä". Viemäriaukosta onnellinen hymy naamallaan vilkuileva kypäräpäinen hahmo. Cumilin kypärä ja nänänpää loistavat kiillotettuina, koska niiden koskettaminen saa toiveen toteutumaan. Jos siis malttaa olemaan kertomatta kenellekään, mitä toivoi. Siksi niitä hangataan paikallisten toivesta taajaan.

Luontoretkeilijälle Bratislava on yllättäen oikeinkin lupaava kohde. Täällä voit välttää Alppien ihmisruuhkat ja pujahtaa polkukävelemään tai luonnonpuistoon kauniin mäkisissä Pikku-Karpaateille antavissa maisemissa. Yhtenä konkreettisena paikkana tähän mainittakoon hieno Devinin linna, josta teinkin kokonaan oman postauksensa.

Itse yhdistäisin Bratislavan Wienin lomamatkaan päivän tai kahden visiittinä. Wien itsessään on mielestäni vähän liikaa viikonloppumatkalle, joten viikko Wienistä maustettuna retkellä Bratislavaan kuulostaisi oikein mainiolta ajatukselta. Samalla tarjoten mahdollisuuden vetää hetki henkeä Wienin turistimassojen keskellä ja löytää Bratislava ennen muita turisteja. Ehkä jopa niin, että löytää Bratislava, ennen kuin se itsekään löytää itsensä.