Katowice - Sammakko, jota ei vielä ole suudeltu

Katowice - Sammakko, jota ei vielä ole suudeltu.

Etelä-Puolan hiilen mustana sydämenä tunnettu Katowice ei viettele superlatiiveilla tai ylipäätään tunnettuudella. Se on kuin siipensä mustannut yöperhonen, joka on koteloitunut hiljaisuuteen ja odottaa metamorfoosia uuteen aikaan ja laajempaan tietoisuuteen.

Piiput pystyyn

Alue kuului 1500-luvulla Itävaltaan ja Habsburgien suvulle, jonka jälkeen se liitettiin Preussiin, joka aloitti alueen kaupungistumisen. Kaupungistumisen syy oli kaivosteollisuudessa, joka alkoi alueella jo 1700-luvulla. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisen Sleesian kansannousun jälkeen alue liitettiin jälleen Puolaan ja siitä tuli Sleesian alueen pääkaupunki ja koko Puolan savupiipputeollisuuden tärkein kaupunki.

Kaupunki ehti olla kolme vuotta nimellä Stalinogrod, koska Puolalle nimetty kommunistihallinto halusi näin kunnioittaa -53 kuolleen Stalinin muistoa. Katowice palautettiin kuitenkin nimeksi jo 1956.

Suuri pieni tuntematon

Tästä noin 300 000 asukkaan kaupungista on tarjolla hämmästyttävän vähän tietoa. Koomista kyllä, mutta matkailumainoksetkin kertovat lähinnä siitä, miten kaupungista pääsee läheiseen Krakovaan tai Auswitzin keskitysleirille. Katowice onkin monella tavalla menneisyytensä vanki ja rimpuilee muutoksen keskiössä, jossa hiili- ja terästeollisuus muuttuu kohti modernia aikaa.

Enimmillään kaupungin alueella oli vajaat parikymmentä hiilikaivosta. Näistä toimii tänä päivänä enää kaksi. Kaupungin matkailutoimisto mainostaa kaupunkia Puolan vihreimpänä kaupunkina perustuen kaupunkimetsien ja keskustan alueella rakennettujen hiilinielujen määrään. Vihreä ei kuitenkaan ole termi, joka kaupungista tulee ensimmäisenä mieleen, mutta se on ymmärrettävää, onhan tranformaatio värikartalla mustasta vihreäksi jo aatteellisella tasolla melkoisen pitkä.

Historian repaleiset rippeet

Yleisesti puhutaan, että kaupunki on käynyt läpi muodonmuutoksen. Itse olen eri mieltä. Toki keskustan kupeeseen on syntynyt upea kulttuurialue vanhan hiilikaivoksen paikalle. Sieltä löytyy maanalle hiilitunneleihin rakennettu Sleesialaismuseo, Radion Sinfoniaorkesterin konserttisali, valtava Spodek-stadion ja nurmiseinäinen ja -kattoinen konferenssikeskus. Keskusta on kuitenkin omalla viehättävällä tavalla rempallaan.

Sen tietysti ymmärtää, että EU:n tukieurot on kohdentuneet ensi sijaisesti muualle kuin julkisivuremontteihin, kun kivihiilen alasajon jälkeen alueelle on pitänyt pystyä luomaan työtä. Suosittelen pistäytymään pääaukiolta ja pääkadulta pois, koska nämä alueet ovat jo remontoitu viehättävään ja loistavaan muottiin. Pienemmät sivukadut ja kävelykatu Mariacka kertovat parhaiten kaupungin tarinaa. Savupiipputeollisuuden järkyttävällä tavalla mustuttamat julkisivut, ruosteiset rännit ja vanerilevyt ikkunoissaan viimeistä tuomiotaan odottavat vanhat rakennukset ovat se historia, jota ei löydy internetin syövereistä.

Se on myös paikoillaan vielä, mutta keskustan modernisointi etenee koko ajan. Vierailuni aikana oltiin juuri alettu purkaa kaupungin vanhaa juna-asemaa ja sen viereistä hallintorakennusta uuden mustan geometrisen kummajaisen tieltä. Tämän vuoksi Katowiceen kannattaa matkustaa nyt, ennen kuin siitä tulee samanlainen, kuin Euroopan kaikista muistakin saman kokoisista kaupungeista.

Rehellistä renttuilua

Aitous on silmiini juuri Katowicen valtti. Sopivan rempallaan ja katukuvassa elämiensä vähän kivisempiä peltoja naamoillansa äestäneitä elämänkoulun pehtooreita ja alternativekulttuurien edustajia laidasta laitaan.

Hauska yksityiskohta on kaupunkipianot, joita on siroteltu ympäri keskustaa. Kuka tahansa voi istahtaa pianon taakse, avata kannen ja alkaa soittamaan. Soittajia myös riittää ja täytyykin ihmetellä, onko pianon soitto Puolassa pakollinen oppiaine koulussa. Jos on, niin nostan valinnalle hattua, koska en ikimaailmassa soisi Suomeen ilmestyvät vastaavalla konseptilla toimivia katunokkahuiluja.

Ei niin yllättäen taide on versoo juuri tällaisessa kaupungissa. Katowice onkin yksi Euroopan mielenkiintoisista katutaiteen keskittymistä isännöiden vuosittain katutaidefestivaaleja, joille saapuu artisteja ympäri Euroopan kaunistamaan harmaita taloja.

Alue on myös merkittävä tapahtumakeskittymä, ei vähiten modernin ufon näköisen Spodek-stadionin ansiosta. Katukuvassa viliseekin konserttimainoksia Iron Maidenista Dream theateriin ja Alice Cooperiin. Tuntuu erikoiseltä alle 300 000 asukkaan kaupungille, mutta asian selittää se, että talousalueella asuu yhteensä yli 2 miljoonaa ihmistä.

Miksi Katowice?

Kaupunki ei ole pelottava, mutta samalla antaa ymmärtää, että järkevissä määrin varuillaan kannattaa olla. Etenkin jos suunnitelmissa on poistua pääkauduilta ilta-aikaan. Tämäkin kuitenkin jollain tavalla alleviivaa sitä, että Katowice on vielä tällä hetkellä oma itsensä, eikä matkalumainos, joka sinun halutaan näkevän. Silti kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita, erinomaisia paikallisoluita ja viikonloppumatkalle nähtävääkin. Ihan ilman, että tarvitsee poistua kävelymatkaa pidemmäksi keskusaukiolta.