Kehlsteinhaus - Hitlerin teemaja 1800 metrin korkeudessa

Kehlsteinhaus - Hitlerin teemaja 1800 metrin korkeudessa.

Kehlsteinvuoren huipulla seisoo uljaasti loppujen lopuksi aika vaatimattoman näköinen rakennus. Osa rakennuksen vaatimattomuutta on sen tiukasti vuoren huipun sävyihin sekoittuva väri. Tämä ei tietenkään ole sattumaa, rakennus naamioitiin sinne johtavaa tietä myöten, ettei kukaan voisi tiputtaa pommia näköalatasenteella päivää paistattelevan isännän syliin. Kyllä; isäntä oli itse Adolf Hitler.

Rakennuksen synty ja myytti

Yleisesti puhutaan, että Kehlsteinhaus oli Saksan kansallissosialistisen puolueen lahja 50-vuotta täyttäneelle Hitlerille. Tämä teoria kumotaan paikan päällä sijaitsevassa dokumentaatiokeskuksessa. Siellä esitettävän tiedon mukaan Hitler oli itse päättänyt rakentamisesta ja oli Martin Bohrmannin ohella mukana suunnittelussa.

Rakennus toki valmistui tiukasta aikataulusta huolimatta Hitlerin 50-vuotisjuhliin mennessä vuonna -39. Tätä voidaan pitää kohtalaisena ihmeenä, sillä työt aloitettiin vasta kahta vuotta aiemmin. Korkean vuoren huipulle rakentamisen ensimmäinen haaste on tietysti jo sinne pääseminen. Fridz Todtin johdolla vuoren seinämiä peittävän meträn suojaan rakennettiin 6,5 kilometriä pitkä tie. Tämä mahdollisti rakennustarvikkeiden kuljettamisen sekä myöhemmin ylipäätään suojaisan ja turvallisen pääsyn rakennukselle.

Ongelmaksi koitui sittemmin vuoren korkeus. 1800 metriä on siinä määrin huimaava korkeus, että se on jo puurajan yläpuolella. Tien rakentaminen perille asti olisi siis altistanut liikenteen suojaamattomaan tilaan suoraksi liikkuvaksi maalitauluksi.

Olisi ollut mukavaa olla kärpäsen suunnittelukomitean istunnon katossa, jossa ongelmaa puitiin. Joku nimittäin sai itsensä sellaiseen luovuuden flow-tilaan, että keksi ehdottaa hissin louhimista vuoren sisään. Ja näin muuten sitten tehtiin. Puurajalla on autojen kääntöpaikka, josta astutaan hyvin pelkistettyyn ruskeilla laatoilla sisustettuun tunneliin. Tunnelin päässä on pieni "lounge", josta astutaan hissiin.

Samalla hissillä körötteli Hitler siinä missä muukin natsijohto turvallisesti vuoren uumenissa Kehlstainhausiin, joka sittemmin tunnettiin tuttavallisemmin nimellä Kotkanpesä.

Rakennuksen käyttö ja pommitukset

Alkuun on hyvä todeta, että sijainti Kotkanpesälle ei ollut sattumaa. Obersalzbergin alue Kotkanpesän lähistöllä on Natsijohdon toiseksi tärkein alue Berliinin jälkeen. Alue oli rauhallinen ja riittävän syrjässä. Tuntuu ristiriitaiselta, että täällä kauniilla maaseudulla linnunlaulun keskellä tehtiin juuri strategisia päätöksiä, joiden traumoista koko ihmiskunta yrittää edelleen toipua sukupolvi sukupolvelta.

Sinänsä Kotkanpesän ja Hitlerin liittäminen toisiinsa on hieman yliampuvaa. Hän ei itse asiassa käynyt rakennuksessa dokumentoidun tiedon mukaan kuin 14 kertaa. Muuten rakennus oli natsijohdon suosittu lomapaikka ja emännöipä Eva Braun siellä jopa Hermann Fegelein häävastaanottoa.

Siitä ei ole tietoa, miksi Hitler käytti rakennusta niin vähän, mutta toki myöhemmin on käynyt selväksi hänen kärsineen korkeanpaikankammosta. Jokainen paikan päällä käynyt voinee yhtyä mielipiteeseen siitä, että tuollaisen fobian kanssa elävälle ihmiselle mökkitontti ei ole ehkä täysin optimaalisella sijainnilla.

Liittoutuneet pommittivat Obersalzburgin aluetta raskaalla kädellä -44. Kotkanpesä säilyi vahingoittumattomana. Ilmeisesti sen sijaittua syrjässä Obersalzburgiin nähden sekä sen pienen strategisen merkityksen johdosta. Ilmeisesti ei pidetty siis todennäköisenä, että joku pakenisi pommeja vuorenhuipulle.

Sodan jälkeen Obersalzburgista jyrättiin maan tasalle kaikki natsihallintoon liittyvä. Sen aikaisen aluepresidentin väliintulon johdosta Kotkanpesä kuitenkin säilytettiin.

Kotkanpesä matkakohteena

Mikäli odotuksesi kohdistuvat tähän rakennukseen, tulet todennäköisesti pettymään. Se on hyvin vaatimaton ja itse asiassa aika pieni. Toki sen saa tuntumaan pieneksi se, että suurinta osaa rakennuksesta käytetään ruokaravintolana, jolloin todelliset neliöt katoavat ruokailevan ihmismassan alle, josta erottuu vain jono, joka haluaa nähdä rakennuksen kuuluisimman paikan; Mussolinin lahjoittaman takan.

Käymisen arvoinen paikka ehdottomasti silti on jo pelkästään näköalojensa johdosta. Muistathan lähtiessäsi, että lämpötila ylhäällä on paljon viileämpi kuin laaksossa; voit vähentää laakson lämpötilasta 10-15 astetta.

Perille pääsee bussikyydillä dokumentaatiokeskukselta. Omalla autolla ylös asti ei saa ajaa. Meno-paluulippu maksaa noin 25 euroa. Hinta sisältää hissikuljetuksen kääntöpaikalta rakennuksen sisään. Sinällään bussilippu pitää sisällään myös pääsymaksun rakennukseen, koska erillistä lippua sinne ei ole.

Toinen vaihtoehto on kävellä ylös. Opasteiden aika-arviota ei kannata uskoa, se on maalailtu ehkä hieman bussilippujen markkinointimielessä 4 tunniksi. Todellisuudessa kävelymatka kestää 2-2,5 tuntia ylös ja noin 1,5 tuntia alas. Yksi hyvä vaihtoehto on mennä bussilla ja hissillä ylös ja reippailla luonnon rauhassa ja raikkaassa vuoristoilmassa takaisin alas. Polku on hyvässä kunnossa ja helppo kävellä.

Jos mahdollista, kannattaa mennä niin aikaisin kuin voi. Tämä on todella suosittu kohde ja täyttyy turisteista takuuvarmasti. Oman mukavuutesi kannalta suosittelenkin välttämään ruuhkia niin hyvin kuin mahdollista.