Krakova - Baarikierros, mystiikkaa ja paikallisia oluita

Baarikierros Krakovassa - kaniineja taikurin hatussa ja paikallisia oluita.

Ei pitkitetä jännitystä; Krakova on yksi yöelämän suhteen mielenkiintoisimpia paikkoja, joita tiedän. Kaupungin yleistunnelma ja ilme kertovat jo siitä, että pubien, baarein ja yökerhojen täytyy olla mielikuvituksellisia ja niin todella on. Niitä on myös paljon. Suosittelen siis jakamaan valitsemasi kohteet useammalle päivälle päänsäryn ennalta ehkäisemiseksi.

Ihan joka lähtöön löytyy paikkoja ja vaikuttaa, ettei minkään sisustusta, konseptointa ja stailausta ole jätetty puoli tiehen. Löydät helposti useita paikkoja, jotka maustavat itse myymänsä vodkat. Mausteiden määrä on uskomaton. Miltä kuulostaisi hasselpähkinävodka? Vai laitetaanko sittenkin porkkanavodkaa?

Viininystäviä hellitään runsaalla kädellä, kuubalainen rommibaari löytyy sekä polyenesialaisia drinkkejä tarjoileva paikka. Eikä unohdeta Absinttibaaria!

Olutmaana Puola on varsin mielenkiintoinen. Rohkeasti uskallan myös väittää, ettei jää jälkeen etelänaapurillaan Tsekille kuin oluidensa kansainvälisessä tunnettuudessa. Ehkä Puolalta puuttuu Közellin kaltaiset bestsellerit, mutta oluiden kirjo on laaja ja ne ovat laadukkaita. Erityisesti vahvat tummat oluet täällä hallitaan, joten suosittelen etsimään juomaksi tummaa tai porteria vahvuusluokassa 7-12%a.

Kasasin tähän joukon erikoisia baareja, jotka uskon olevan käymisen arvoisia. Jos siis ihan peruskuppiloita erikoisemmat vaihtoehdot kiinnostaa.

Alchemia

Kazimierzin kaupunginosan leganda, joka rönsyilee tiloistaan kadulle keskusaukion kulmassa. Heti hämyisiin sisätiloihin astuessa käy ilmi homman juju. Esillä on kaikenlaista taikuuteen ja mystiikkaan liittyvää maalausta raskaan tummiksi maalatuilla seinillä. Kalusteet on puisia ja vanhoja. Lattia narisee.

Saatuani hiusrajaan asti tatuoidulta kyypparilta hyvän puolalaisen tumman oluen, lähden harhailemaan kuppilan huoneisiin. Nyt tulee epäuskoinen olo. Huoneeseen, johon saavun, käveli juuri ennen minua viiden iloisen opiskelijan porukka. Mutta huone on tyhjä! Taikuuttako?

Onneksi yksi porukasta oli jättänyt huoneessa olevan vaatekaapin oven raolleen. Tavallaan siinä vaatekaapin läpi astuessani sen takana olevana salahuoneeseen, jonka takana on vielä toinen huone, ymmärrän että tämä kuppila asettaa riman sille, mitä baarin pitää olla.

Hilseilevää maalia, liian pehmeissä ja ihan käyttötarkoitukseensa ihan liian vanhoissa nojatuoleissa rötköttäviä iloisia ihmisiä. Lisätään tähän vielä alakerran jazzklubi, sekä kolmas salahuone, jota en koskaan löytänyt (lähtöpäivänä ohi kävellessäni näin sen ikkunat). Olut maksaa kahden euron molemmin puolin.

Alchemia osoittaa sen, että kun menestyksen takana on pimeät voimat ja suoranainen taikuus, ei tarvitse yrittää kiiltää ja kimaltaa ollakseen suosittu ja täydellinen.

Singer

Aikaisempia blogejani lukeneille tuskin tulee yllätyksenä, että tämäkin kuppila sijaitsee kaupungin hauskimmassa osassa; Kazimierzissä. Ja ei; nimi ei tarkoita laulajaa, eikä viittaa mihinkään folkmusiikin singer/songwriter-perinteeseen. Nyt puhutaan ompelukoneista!

Älkääkä kysykö, mitä ihmeen tekemistä ompelukoneilla ja alkoholilla on keskenään. Tämä baari on niin pähkähullu, että tavallaan se, että kaikki pöydät on tehty ompelukoneista tuntuu täysin järkeenkäyvältä ja loogiselta. Kun asetat tuoppisi siihen ompelukoneen viereen ja katselet ympärillesi tunkkaisen punaisilla tapeteilla verhoilluille seinille ymmärrät, ettei kaikille hyville tunteille ole nimiä.

Ompelukoneiden ohella ja oikeastaan niiden kanssakin, Singer laittaa epäilemään tuliko huomaamattaan käveltyä johonkin madonreikään, joka sinkosi sinut suoraan David Lynchin Twin Peaksiin. Mitä pidempään siinä istuu, sen vähemmän yllättyisi siitä, jos jostain verhon alta putkahtaisi punaiseen pikkutakkiin pukeutunut kääpiö puhumaan takaperin englantia. Tai jättiläinen tarjoamaan maitoa. Noh, maitoa täällä ei kyllä tarjoilla.

Jos jätät tämän kuppilan Krakovan reissullasi käymättä, olet tehnyt yksinkertaisesti jotain anteeksiantamatonta itsellesi.

Probaganda bar

No nyt siirrytäänkin sitten David Lynchistä suoraan Kaurismäkeen kulkematta lähtöruudun kautta. Kaupungin osa pysyy edelleen samana. Samoin hämmennyksen määrä. Baarin ikkunat näyttävät pimeiltä. Toisin kuin oikeastaan kaikissa muissa alueen baareissa, ulkona ei ole pöytiä ja tuoleja. Ovi on visusti suljettu, eikä aukioloaikoja näy. Yllätyn, kun vanerinen ovi avautuu narahtaen kun kokeilen onneani.

Vastaan hyökkää kohtalaisen agressiivisen ummehtunut, ellei jopa homeinen haju. Onko täällä edes valot päällä? Baarissa ei ole yhtään ihmistä. Rohkaisen kuitenkin mieleni ja kävelen baaritistille, jonka takana päivystävä punkkarinainen näyttää nukkuvan silmät auki. Oluen saaminen rahaa vastaan kuitenkin onnistuu, vieläpä paikallisen ja tumman.

Baarin nimi ei lupaa turhia. Seinät on päällystetty kylmän sodan aikaisilla mainosjulisteilla, joissa ihmishahmot vakuuttelevat lukijalle saksaksi tai venäjäksi sitä, miten ihanaa elämä on kielen mukaisessa valtiojärjestelmässä. Seinillä on myös kaksi kitaraa ja lastenrattaat sekä auton keula. Ja miksipä ei tietysti olisi.

Ja sitten iskee silmään se isoin Kaurismäki-vaihde. Sisään tulee vahvasti rock-henkinen nuori nainen. Ottaa oluen ja istuu pöytään alkaen piirtämään itsepintaisesti kerta toisensa jälkeen etusormellaan jotain kuviota pöytälevyn pintaan. Hänellä on mukanaan kolme isoa kassillista tavaraa. En yllättyisi, jos pöydän tuhkakupista löytyisi hänen lähdettyään vihkisormus. Tuhkakupit on muuten pöydillä, vaikka tupakointia on kielletty. Tai ainakin periaatteessa kielletty. Sikarin polttaminen ei.

Seuraavaksi ovi heittää sisään neljä vahvasti humalaista opiskelijaa "määäään, this place is allmost as fucked up as you, hahahahhaa". Kolme iloisesta seureesta siirtyy baaritiskille. Neljäs kävelee muina miehinä takaosan sohvalle, riisuu kenkänsä ja käy nukkumaan.

Kyllähän täydellisyydelle erilaisia muotoja löytyy ja tämä paikka kannattaa katsastaa jo pelkästään seinien julisteiden takiakin, mutta parasta on silti jälleen se paikan tarjoama herkku kuudennelle aistille.

Eszeweria

Tummat värit ja synkkyys tuntuu olevan Kazimierzin kuppiloiden sisustuksen kantava teema. Tässä tapauksessa likaisen värisiksi maalatut seinät ovat jotain ruskean, turkoosin ja ehkä lilan yhdistelmää tai välimaastoa. Vaikea sanoa, koska täällä on jo yksinkertaisesti niin pimeää, ettei varmaksi osaa sanoa, vaikka olisivat keltaiset.

Kaiken kaikkiaan paikka näyttää huoneistolta, jossa asuu se pikkuisen outo täti, joka hihittelee aina vähän väärille asioille tai ainakin väärässä paikassa. Joka on aina ennustanut tulevaisuutta kahvinporoista ja nyt sitten vanhoilla päivillään löytänyt tarot-kortit ja sitten lähtin irti sokka sekä käsistä mopo. Lopputulos on jotain hobittien Konnun ja Pirates of the Caribeanin voodoopapittaren konttorin välimaastoa.

Kaiken kruunaa niin vahva suitsukkeen tuoksu, että se pöllähtelee vaatteista vielä viikonkin päästä nenään, vaikka ne on pesty sekä laitettu kaappiin. Ja henkilökunta pitää kyllä huolen, ettei kynttilät pala loppuun tai suitsukkeiden savu pääse kuihtumaan. Ja ihan hyvä niin, koska esimerkiksi wc:ssä ei ole muuta valaistusta kuin kynttelikkö, kuten ei toki koko muussa baarissakaan.

Olut vaihtoi täällä omistajaa kohtuulliseen 1,5 euron hintaan ja sen pystyi nauttimaan myös sisäpihan viihtyisällä puutarhaterassilla. Paluu päivänvaloon on muuten vielä tämän paikaviimeinen kokemus. Laitan pääni pantiksi, että jos käyt täällä valoisan aikaan, koet aidosti siirtyväsi toiseen maailmaan palatessasi päivänvaloon.

Tea time

Siirrytään seuraavaksi joen varteen, jossa sijaitsee panimo pub Tea time. Kaiken Krakovan baariscenen erikoisuuksien jälkeen en jaksa edes miettiä, miten nyt panimo pub voi kutsua itseään tuolla nimellä. Etenkään kun ei ole leimallisesti mitenkään brittityylinen.

Itse asiassa Tea time on hyvin pelkistetty ja suorastaan tavallinen pub. Se ansaitsee päästä tälle listalle juuri sillä ansiolla, että myy pelkästään itse pantuja oluita. Olutmatkailijalle siis todellinen mirkopanimo tutustuttavaksi. Oluita listalta löytyy yhdeksän kappaletta. Valitsen stoutin, joka on nimetty osuvasti Black princeksi. Vahvuutta prinssistä löytyy yllättäen vain 5,6%:a huomioiden, että kilpakosijansa samassa tuoteperheessä ovat Puolassa yleensä huomattavasti vahvempia aina 12%:iin asti.

Luulen, että tämä olisi ollut oluena parempi juuri vahvempana. Nyt kokemus on aika työläs ja stouteille tyypillinen karvaus on itse asiassa vallitseva maku, joka vielä syvenee jälkimaun aikana. Maku on hyvin omalaatuinen, mutta helpoisti stoutiksi tunnistettavissa.

Itse baari on pitkine pöytine ja penkkeineen hyvin sosiaalisen ja ulospäin suuntautuneen oloinen. Asiakaskunta on vahvasti hipsteripainotteista ja olutkulttuurin kannalta ilahduttavan runsaslukuista.

Rock and jazz cafe

Sitten vielä vaihtoehto myöhemmän illan tai aikaisemman aamun viettämiseen. Ihan alkuun pitää todeta, että kuka ikinä nimen takana on ollut, ansaitsisi näin mielikuvituksellisessa kaupungissa vähintään jalkapuutuomion tästä hirvityksestä.

Kyltti vanhassa kaupungissa sijaitsevassa porttikongissa ohjaa kierreportaisiin maan alle. Homman pointti valkenee heti portaiden alapäässä; nyt on kyseessä todellakin kunnon hikinen rockbaari. Kantava väri niin osallistujien kuin seinien suhteen on yllättäen musta. Meininki sen sijaan jo alkuillasta on sellainen, että ellei kattoa pitäisi paikallaan sen päällä oleva barokkitalo, nousisi se varmasti ilmaan.

Seinillä löytyy kehystettyinä hirtettyjä nalleja, sekä erilaisia teräesineitä, joiden käyttötarkoitukseksi on ehkä vähemmän häiritsevää miettiä parturin työtä. Punaiset strobovalot hakkaavan vimmaista biittiä tanssilattialla, kun Rammsteinin Du hast pyörähtää soimaan. Kaikilla on kuuma. Kaikilla on hauskaa eikä tietoakaan mistään rähinöinnistä. Rockporukka kun yleensä on aika leppoisaa pois lukien moshpittit.

Yökerho jakautuu kahteen osaan. Isompi on yllä kuvaamani klubin puoli ja toinen pienempi baarin puoli. Baarin puolella saa muuten tupakoida. Sitä olikin jo unohtanut, miten jäätävän tiivis sisäilma oli yökerhoissa vanhoina savuisina aikoina. Tällä puolella ei kerta kaikkiaan voi olla kauaa ilman savusukelluslaitteita ja täytyy ihmetellä, miksi sen puolen ihmiset tarvitsevat ylipäätään suuhunsa filtterin sen huoneilman ja keuhkojensa väliin. Positiivisena puolena on mainittava se, että jollain tasolla tuollainen tupakansavuisuus kyllä myös kuuluu rock-musiikkiin.

Unohda siis tuo jazz. Täällä soi rock ja nimenomaan raskas rock. Täällä on todella hauskaa. Jos siis kyseinen musiikkityyli on oma juttu ja etsit yökerhoa, niin tästä paremmaksi ei paljoa voi pistää.