Varsovan Neon museo - Kylmän sodan historiaa mainosvalojen loisteessa
Varsovan Neon museo - Kylmän sodan historiaa mainosvalojen loisteessa.
Pragan kaupunginosan reunalle, junakiskojen jättömään entisiin parakkeihin on noussut pienen korttelin kokoinen SOHO-factoryn alue. SOHO sinnittelee tonttien arvonousun kortteleissa pienenä hipsterilinnakkeena, jonka alueelta löytyy yksi kaupungin pienimmistä, mutta mielenkiintoisimmista museoista; Neon museo.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan se esittelee neonmainosten historiaa Puolan katukuvassa. Tuntuu aluksi ehkä vähän tylsältä aiheelta, mutta otetaanpa keitokseen ainesosiksi maata hallinnut kommunistinen puolue, kylmä sota ja liitetään se markkinointiin. Ei kuulosta kovin sopusointuiselta sopalta.
Entisistä kommunistisista maista nousee tietysti mieleen harmaus ja taantumuksellinen jälkeen jääneisyys. Jos asiaa ajattelee yhtään tarkemmin, eihän tämä tietenkään ole ollut tavoitteena. Päinvastoin kommunististen suurkaupunkien oli tarkoitus olla oman aatteensa mukaisia edistyksellisiä, sivistyneitä metropoleja, jotka asettavat kaupungistumiselle uuden standardin. Kyseessä oli siis kilpajuoksu lännen kaupunkien kanssa, mutta eri arvoilla.
Ensimmäiset neonvalomainokset ilmestyivät Varsovan katukuvaan jo 1300-luvulla, mutta luonnollisesti maailmansodat ja natsien kaupunkiin kohdistama totaalinen hävitys tuhosi kaiken alleen.
Neonisaation vuosikymmenet
Toisen maailmansodan voittajavaltiot Englanti, Venäjä ja Yhdysvallat sopivat niin sanotussa Jaltan konferenssissa, että Puolaan muodostetaan kommunistinen hallinto. Tätä pidettiin yleisesti myönnytyksenä Stalinille, jolla sallittiin luodan kommunistinen satellittivaltioiden etupiiri Itä-Eurooppaan.
Jaltan konferenssin osallistujalista on tänä päivänä häkellyttävää luettavaa. Neuvottelupöydän ääressä istuivat herrat Stalin, Churchill ja Roosevelt. Samalla sovittiin myös muun muassa Saksan kohtalosta sekä YK:n perustamisesta.

Puolaan nimettiin kommunistihallitus, jossa esimerkiksi pääministerin tehtävissä toimi neuvostomarsalkka Konstantin Rossovski. -40 luvun lopulla suoritettiin myös järjestelmällistä opposition likvidointia osana Stalinin politiikkaa.
1950 ja -60-lukuja kutsutaan neonisaation vuosikymmeniksi, koska tuolloin katukuvaa alkoivat hallita valomainokset. Vaikutteita otettiin lännen suurkaupugeista, kuten Pariisista ja Lontoosta, mutta tiukasti kommunistisessa maassa mallia niistä ei tietenkään otettu.
Mainosten tarpeellisuus perusteltiin ihmisten ohjaamisena, eli opaskilpinä sekä taiteena. Valomainosten tekoon palkattiinkin lupaavimpia taiteilijoita, joiden piti työssään tiukasti pysyä annetuissa raja-arvoissa esimerkiksi hyväksyttävien fonttien suhteen. Näistä normeista päätti sen aikainen julkisivulautakunta, joka oli perustettu juuri neonisaation valvomiseen ja varmistamiseen, ettei siitä tule vulgaaria ja kapitalistista.

Byrokratia vahvistui -60-luvun loppua lähestyttäessä uusien valomainosten määrä alkoi laskea. Syynä oli valloilleen päässyt byrokratia. Mainoksen asentamista varten piti hakea lupa, johon tuli esimerkiksi saada suostumut rakennuksen arkkitehdilta, korttelin arkkitehdiltä, rakennuksen omistajalta, sähkölaitokselta, kaupungin taiteelliselta komitealta, talon rakennuttajalta, kansanperinteen konservaattorilta, tekniseltä lautakunnalta sekä kaupunginhallitukselta.
Samalla Puola pyristeli poliittisesti ongelmissa sekä Neuvostoliiton, että omien kansalaisten kanssa. Ilman Neuvostoliiton lupaa presidentiksi valittu Wladyslaw Gomulka suututti kansaa ja muun muassa neuvostovastaisena pidettyä kultturia rajoitettiin. Samalla Puola pakotettiin osallistumaan Prahan kevään kukistamiseen Tsekkoslovakiassa.
Taloudellinen romahdus
Puola eli jo -60-luvun lopulta taloudellisella veitsenterällä. Hintojen korotuksen ajoivat ihmisiä laajoihin mielenosoituksiin niin Gomulkan kuin hänen jälkeensä valtaan tulleen, uudistuksellisempana pidetyn Edward Girekin hallintoja kohtaan. Puola joutui turvautumaan laajoihin lainoihin länsimailta, joka mahdollisti teollisuuden kehittämisen, mutta ajoi Puolaa samalla syvemmälle taloudellisten haasteiden saralla.

Puolan perustuslaki säädettiin -81 luomaan pohjan Puolan uudelle aikakaudelle. Talouskriisi vaikutti kuitenkin markkinointiin, koska ihmisillä ei yksinkertaisesti ollut rahaa kuluttamiseen. Aiemmin katukuvaa hallinneet ja katuja valaisseet valomainokset sammutettiin ja katukuva muuttui takaisin Stalinismin harmaaseen arkeen.
Huomionarvoista on, että valomainoksia oli käytetty myös julkisissa ja hallintorakennuksissa. Esimerkiksi kirjastot opastivat ihmisiä luokseen valomainoksin, jotka tänä päivänä oletettaisiin varmasti strippibaarien mainoksiksi. Esimerkiksi Varsovan symbolia, merenneitoa, käytettiin yleisesti kirjastojen valomainoksena. -80-luvulla julkistenkin tilojen neonmainosten ylläpitämiseen ei ollut varoja. Niinpä ne harvat mainokset, joissa virta oli edelleen päällä toimivat vain osittain tai särisivät.

Uusia valomainoksia näki oikeastaan vain suosittujen maitobaarien edustoilla, joissa halvalla tehdyt ja yksinkertaiset maitomukin kuvat kertoivat kulkijalle, että edullista lounasta on tarjolla.
Uusi aika
1990 Puolan viimeinen kommunistinen presidentti Wojciech Jaruzelski irtisanoutui tehtävästään. Järjestetyissä vaaleissa uudeksi presidentiksi nousi Lech Walesa. Walesan aikaa pidetään kommunismin loppuna Puolassa ja uuden demokraattisen Puolan syntynä. Walesalle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna -83.

Uudistusten alkaessa vanhat ja monin osin rapistuneet valomainokset koettiin kommunismin propagandana ja jäänteinä vanhoista huonoista ajoista. Niinpä niitä alettiin tuhoamaan, samoin kuin monesti myös vanhoja taloja, joiden julkisivuja ne olivat aiemmin koristaneet. Muutamat keräilijät ja puhdas sattuma ovat kuitenkin pelastaneet osan näistä valomainoksista, joita Neon museo kunnostaa ja asettaa tiloihinsa esille.
Museo on pieni ja kierros lyhyt. Pääsylippu maksaa noin 3 euroa. Yhdistä ihmeessä Saska Kepan ja SOHO factorin ja Saska Kepan välisten puistoalueiden väliseen tutustumiseen. Museo tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman vaihtoehtoiseen todellisuuteen ja ravistelee mielikuviasi rautaesiripun takaisten maiden katukuvasta.