Vilna - Hilpeän g-pisteen synkkä historia

Vilnaa on helpoin kuvailla antamalla kaupungin kuvailla itse itseään. Kaupungin matkailuviranomaisen toimistossa on keksitty nimittää kaupunki Euroopan g-pisteeksi. Miksikö? No koska se on vaikea löytää, mutta kun sen löytää, se on todella hauska. Tämä kuvailee hyvin vilnalaista hilpeää mielenlaatua ja pönöttämätöntä asennetta elämään.

Suomesta katsottuna ei välttämättä ymmärrä, miten keskellä Eurooppaa Liettua todellisuudessa on. On jopa laskettu, että matemaattisesti se olisi juuri Euroopan keskipiste. Niin ikään moni ei tiedä, että Liettua oli aikanaan yksi Euroopan suurmaista.

Myllerrysten läpi pääkaupungiksi

Ehkä juuri nämä kaksi seikkaa ovat aiheuttaneet sen, että maa on ottanut jopa Balttian surullisen historian mittapuulla pahasti merivettä kanoottiinsa kerran jos toisenkin. Jos katsotaan pelkästään maan valtionpäämiesten kautta asiaa, alkaa todellisuus paljastua. Tämän kavalkaadin "ykkösketju" on jo itsessään lyijyn raskasta luettavaa: Napoleon, Tsaari Nikolai II, Adolf Hitler ja Josef Stalin. Näistä toki Tsaari Nikolai II, joka hallitsi samaan aikaan myös Suomea, tunnettiin enemmän heikkona johtajana kuin hirmuvaltiaana.

Jopa Liettuan itsenäistymistä enteilleissä kansan liikehdinnöissä juuri Liettuassa vastarintaan nousseita ihmisiä brutalisoitiin, eikä kuolinuhreiltakaan vältytty. Siinä missä esimerkiksi Virossa itsenäistyminen ja kansalaisten historiallinen rohkeus toi halutun lopputuloksen väkivallattomasti.

Ehkä on siis totta, että huumorin pohja valetaan synkimmissä hetkissä ja nauraminen on loppujen lopuksi ainoa parantava lääke ja ase pahuutta vastaan.

Vuonna 1945 Neuvostoliitto nimesi Vilnan Liettuan neuvostotasavallan pääkaupungiksi. Tätä ennen vuodesta 1920 alkaen Liettua oli jaettu valtio ja Vilna kuului Puolaan, jolloin Kaunas toimi Liettuan pääkaupunkina. Pääkaupunkina Vilna on maan sekavien historiallisten käänteiden johdosta siis yllättän nuori.

Vilna kaupunkina

Kaupunkina Vilna täysin erilainen verrattuna Riiaan tai Tallinnaan. Kaupunkikuvallisesti yksi leimaa antava piirre on korkeuserot, jotka monipuolistavat maisemaa. Vilna on myös talokantansa puolesta värikkäämpi ja upea vanha kaupunki laajempi kuin muissa Baltian maissa. Oikeastaan kaupungilla kävellessä on ajoittain vaikea määritellä, mistä vanha kaupunki alkaa tai loppuu. Se soljuu mukavasti yhteen "uuden keskustan" kanssa muodostaen rennon viehättävän ja melkoisesti Keski-Eurooppalaiselta tuntuvan kokonaisuuden.

Lietuan alueella sijaitsivat aikanaan Eurooopan viimeiset pakanamaat. Liekö tästä johtuvaa ylikompensaatiota vai mitä, mutta kirkkoja kaupungista löytyy paljon. Oikeastaan keskustan alueella voi pysähtyä melkein mihin vaan ja joku kirkko on aina näkyvissä. Liettua on voimakkaammin uskonnollinen verrattuna muihin Baltian maihin ja katollilaisuus on valtauskonto.

Ennen maailmansotia Liettuan Jerusalemina suuren juutalaisen yhteisön johdosta tunnetussa kaupungissa on kuitenkin enää vain yksi synagoga. Syitä ei varmaan tarvitsisi erikseen mainita, mutta Natsien vainoissa kaupungin juutalaisista kovan kohtalon koki yli 90%:a. Juutalaisyhteisö on edelleen olemassa, mutta se on hyvin pieni.

Uskonnollisuus näkyy kirkkoina ja uskonnollisina symboleina. Näistä näkyvimmät ovat Kolmen ristin mäellä sijaitsevat ristit. Ne luotiin lähetyssaarnaajien muistoksi, jotka aikanaan saapuivat tuomaan kristinuskoa kaupunkiin ja kuten arvata saattaa, pääsivät hengestään. Tämä mäki sitä ympäröivine puistoineen on itsessään näkemisen arvoinen paikka. Aukeaahan mäen päältä esteetön näkymä koko vanhan kaupungin yli.

Mikä meininki?

Entä millainen kaupunki Vilna sitten on? Ennen kaikkea se on hilpeä. Yliopistokaupunkina Vilnassa on paljon opiskelijoita ympäri Eurooppaa. Tämä luo itsessään kaupunkiin eloa. Vielä leimaa antavampi piirre on liettualaisten letkeä mielenlaatu. Vilnan henki on helppo aistia; ihmiset ovat avoimempia ja iloisempia kuin muissa Baltian maissa. Naurua kuuluu katukuvassa ja ravintolat täyttyvät ihmisistä. Ravintoloita on joka lähtöön ja liettualaiset osaavat ja uskaltavat olla erilaisia. Niinpä erilaisista teemaravintoloista ei ole pulaa, etkä tule kuolemaan vanhuuteen etsiessäsi mukavaa kahvilaa. Puistot ovat hyvin hoidettuja ja suosittuja paikkoja paikallisille viettää aikaa ja tavata tuttuja, mutta silti mukavan rauhallisia vaikka sijaitsevatkin hyvin keskisillä paikoilla.

Ehkä parhaiten tätä kaikkea kuvaa keskustan laitamille taiteilijoiden luoma Uzupiksen vapaavaltio, Kyllä; vapaavaltio. Tämä paikka on niin kiehtova, että ansaitsee ihan oman blogitekstinsä lähiaikoina.

Tämä Vilnalle ominainen rentous on jotain, mikä pitää kokea paikan päällä. Baltian pääkaupungeista nimenomaan Vilna on oma suosikkini, eikä sitä kannata niputtaa samaan kategoriaan muiden Baltian kaupunkien kanssa. Vilnaan tutustumiseen riittää 2-3 päivää, eli se sopii viikonloppukohteeksi. Itse suosittelisin varaamaan 4-5 päivää, jotta voit tutustua kaupunkiin sen omalla temmolla; rauhallisen uteliaasti.

Loppuun vielä pieni hauska yksityiskohta: Vilnasta löytyy Frank Zappan patsas, vaikka Zappa ei koskaan käynyt Vilnassa eikä hänellä muutenkaan ollut mitään siteitä kaupunkiin. Hänen kokeilevasta musiikkityylistään tuli yksi itsenäisyyden alkuvuosien "tunnussävelmistä" Vilnassa ja tavallaan vapauden symboli. Valitettavasti Zappa ehti kuolla ennen kuin sai tietää kunniakseen tehdystä patsaasta.