Wien - Kaupunki kaikille aisteille

Wien - Kaikkien aistien kaupunki

Wien on kaupunki, joka synnyttää varmasti jokaisessa eurooppalaisessa mielikuvan. Oli sitten käynyt siellä tai ei. Rikas historia, kulttuuri ja keskeinen sijainti tuntuvat tälle luonnollisilta selityksiltä. Usein unohtuu, että Wien on kaiken tuon lisäksi nykyaikainen suurkaupunki noin 1,8 miljoonalla asukkaallaan.

Tätä kautta Itävallan pääkaupunki saattaa kuulostaa omassa barokkisessa lasikuplassaan elävältä barokkimarsipaanilta, jolloin todellisuus ruuhkineen ja ihmispaljouksineen yllättää. Kuten suurkaupungeissa on tapana, varsinainen kaupunki löytyy kaiken kohinan alta. Niinpä lähestyn Wieniä sitä kautta, mitä se millekin aisteille tuottaa.

Wien - sokerihumalaa silmille

Wienistä on vaikea erottaa erikseen niin sanottua vanhaa kaupunkia, sillä keskustan alueella modernit rakennukset ovat kauttaaltaan enemmänkin poikkeus. Moderneja lasipilvenpiirtäjiä metsästävän täytyy mennä Donaun saarelle, josta on kasvanut moderni bisneskeskittymä keskustan naapuriin.

Wienissä museot itsessään ovat jo nähtävyys, kuten luonnonhistoriallinen ja taidehistoriallinen museo sekä niiden viereinen museokortteli, joka nimensä mukaisesti on täynnä museoita. Tähän on lyhyemmälläkin matkalla helppo lisätä useampi palatsi, joista mainittakoon esimerkiksi keisarinna Sissin kesäasunnoksi valmistunut Schönbrunnin linna, joka on helposti metroyhteyden varrella ja ehdoton vierailukohde jo pelkän puistonsa johdosta, jonne pääsee vaeltelemaan ilman pääsymaksua.

Toisena aivan keskustassa sijaitseva Hofburgin keisarillinen palatsi, jonka yhteydessä tänäkin päivänä istuu Itävallan parlamentti. Hofburgin alueella sijaitsee myös maailmankuulu espanjalainen ratsastuskoulu, joka on tuttu ainakin television uudenvuoden ohjelmistosta. Itse asiassa koko Hofburgin ja keskustan alueeseen tuntuu sopivan termi "täällä televisioidaan kuuluisa uudenvuoden konsertti".

Laajalle levinneet toinen toistaa kauniimmat rakennukset saavat aikaan eräänlaisen sokerihumalan silmille, jolloin rakennukset syövät toistensa loistoa. Lähes mikä tahansa rakennuksista siirrettynä johonkin toiseen kaupunkiin olisi automaattisesti nähtävyys. Wienissä taas vain yksi talo patsaineen ja krumeluureineen muiden joukossa.

Lintuperspektiivistä kaupungin katseleminen onnistuu romanttisimmin Praterin kaupunginosan huvipuistossa sijaitsevasta maailmanpyörästä; Riesenradista käsin. Kyseessä on muuten maailman vanhin maailmanpyörä, joka alkoi pyöriä jo 1897 punaisine puuvaunuineen. Oikein jos haluaa heittäytyä tähän aiheeseen, on osa vaunuista tehty ravintolavaunuiksi, joissa voi illallistaa pitkän pöydän ääreen katetulla gourmet-illallisella Wienin kattojen yläpuolella.

Wien korville - Sinfoniaa ja kakofoniaa

Sanotaan nyt heti alkuun Wolgang Amadeus Mozart ja Ludwig Van Beethoven. Lisätään siihen vielä sellaiset nimet kuin Haydn, Schubert, Brahms ja vielä vaikkapa Johan Strausseja ihan kahdessa polvessa. Ja ehtihän herra Vivaldikin kuolemaan Wieniin.

Kaupunki on toiminut kotina suurimmille säveltäjille, joiden mesenaatteina Wienin aatelisto on läpi historian sivun toiminut. Tämä toi esimerkiksi Mozartin lopulta Wieniin, vaikka hän on hyvin tunnetusti nimenomaan Salzburgista lähtöisin, mutta ajautui paikallisen päämiehen epäsuosioon ja pakeni lopulta taidetta elävään ja hengittävään Wieniin.

Konsertissa käyminen Wienissä kuuluu ehdottomasti matkaohjelmaan. Muista kuitenkin, että metropolialueen koko on 2,4 miljoonaa ihmistä ja paikallisessa dna:ssa on konserteissa ja opperassa käyminen. Suosituimmat konsertit ja oppeerat ovat suurella todennäköisyydellä loppuunmyytyjä, ellet ole varannut lippuja jo ennen matkallesi lähtöä. Hyvissä ajoin ennen matkallesi lähtöä.

Toki kirkoissa ja konserttisaleissa järjestetään paljon pienimuotoisia konsertteja, joihin pääsee kyllä mukaan ihan lippuja jonottamalla. Nämä toimivat myös matalamman kynnyksen tapana tutustua kaupungin säveltäjämestareiden teoksiin, ellei uskalla hypätä suoraan syvään päähän, eli wieniläisten todelliseen hifistelyn kohteeseen; oopperaan. Kaupungin oopperassa on muuten suomalaisittain "sikakatsomo", eli seisomakatsomo, jonne lipunmyynti alkaa vasta 80 minuuttia ennen näytöksen alkua. Toki erilaisilla VIP-korteilla sinnekin voi varata etukäteen. Nämä liput ovat myös todella huokeita alkaen 10 eurosta. Esimerkiksi Figaron häät Wienin kaupunginoopperassa on unohtumaton kokemus, mutta kannattaa huomioida, että se tarkoittaa nelisen tuntia oopperaa vastaanotettuna seisoen.

Konserttisalien äänimaailma on jotain muuta, kuin miltä Wien todella kuulostaa. Wien on todella äänekäs kaupunki, jossa liikenteen meteli sekoittuu kaduilla kulkevan ja lukuisilla terasseilla istuvien ihmisten iloisten äänten kakofoniaan. Keskustan lukuisat puistot tarjoavat korville hengähdystauon, toki ne ovat suosittuja paikkoja viettää aikaa kesäisin, joten omaan rauhaan tai hiljaisuuteen sinun on turha kuvitella pääseväsi Wienissä.

Tämä on käännettävissä positiiviseksi. Istahda upeiden kahviloiden terasseille ja anna katukuvan ja äänien vaeltaa ohitsesi sen sijaan, että stressaisit itseäsi yrittämällä kieli vyön alla juosta kaiken nähtävän läpi parissa päivässä. Se ei nimittäin tule Wienissä onnistumaan. Siksi oikea tapa matkustaa on valita etukäteen kohokohdat, jotka haluaa nähdä eikä lähteä ihmismassojen kilpajuoksuun mukaan.

Wieniläinen valssi makunystyröillä

Suomalaisittan lausuttuna: Snitseli, Struudeli ja Sahheri. Ja päälle vinettoa. Niin kliseiseltä kuin esimerkiksi alkuperäinen jokaiselta suomalaiselta huoltoasemalta löytyvä Wiener schnitzel saattaakin kuulostaa, on se oikeasti Wienin perinneruoka, johon suhtaudutaan asian vaatimalla vakavuudella. Eikä sen kanssa tarjottaville perunoille sitten sotketa ketsuppia, tai paikallisten silmissä saa vähintään kohtalaisen leiman otsaansa. Englantia puhuvalle muuten ketsuppi tuodaan omalla pienellä lautasellaan, toisin kuin saksaa puhuville asiakkaille. Kunnian asia on myös tämän vasikanleikkeen koko; se on niin iso, ettei meinaa mahtua lautaselle.

Schnitzellin tilaaminen Wienissä on siis kaikkea muuta kuin junttia. Sama pätee sitten kaupungin makeisiin jälkiruokiin. Itse asiassa kaupunginoopperan ja Filharmonian rakennusten välissä sijaitsee Hotel Sacher. Nimi antaa jo vinkin. Täältä maailmankuulu Sacherkakku on lähtöisin ainakin mutkan kautta. Hotellin perusti Eduard Sacher, jonka isä Franz oli 16-vuotiaana kokkiharjoittelijana kehitti leivoksen ruhtinas Klemens Von Metternichille.

Hotelli Sacherin yhteydessä toimivan kahvila onkin maailman ainoa paikka, jossa Sacherkakkua tehdään tunnollisesti sen alkuperäistä reseptiä kunnioittaen. Toki ihan oikeudenkäynneissä asti on todistettu, että alunperin Sacherkakussa oli yksi kerros siinä, missä nykyisessä versiossa niitä on kaksi. Kakku tarjoillaan perinteitä kunnioittaen maustamattoman kuohukerman kanssa.

Jos Sacherkakun suklaan ja aprikoosihilloin makeista makein kombinaatio on hieman liiankin suklaista, on toinen paikallinen jälkiruoka; omenastruudeli hyvä vaihtoehto. Lämmin pala omenapiirakkaa tarjoillaan asiakkaan valinnan mukaan joko kerman tai jäätelön kanssa. Tavallaan käynti Wienissä maistamatta tätä äpfelstruudelia olisi monella tapaa väärin.

Näiden nimenomaan leimallisesti Wieniin kuuluvien makujen lisäksi on tietysti tarjolla mausteisia makkaroita; wursteja, herkullisia patonkeja, joita voi napata mukaan pienistä kadunvarsikojuista ja palanpainikkeeksi tietysti viiniä. Viinistä aikanaan ihan oma postauksensa, mutta Wienin lähistöllä on useita hyviä viinitarhoja, joille on mahdollista mennä tutustumaan sekä viettämään mukavaa kesäpäivää vaellellen viiniköynösten lomassa tarhoilla.

Wieniläisiä tuntemuksia haistellen kuudennella aistilla

Miltä Wien sitten tuntuu? Kiireiseltä ja hektiseltä. Paikalliset ovat ulkoilmaihmisiä ja vaikka keskusta, siinä missä lähiötkin, ovat täynnä ravintoloita, kahviloita ja niiden terasseja, ovat ne usein aika täynnä. Tarjoilijat viuhtovat edes takaisin ja ihmiset keskustelevat Keski-Eurooppalaisen suurpiirteisesti sekä -äänisesti.

Tunnelma ei missään nimessä ole kireä. Kaupungin hektisyydestä huolimatta tarjoilijoita lukuunottamatta ihmisillä ei tunnu olevan kiire. Ristiriitaista? Varmasti näin, mutta kun näin vanhaan kaupunkiin laitetaan tällainen määrä 2020-luvun ihmisiä älypuhelimineen ja sähköpotkulautoineen, ei vaikutelma varmasti voisi oikein muutakaan olla. Pakokaasulta tai katupölyltä kaupunki ei kuitenkaan haise. Tästä pitävät lukuisat puistot sekä tiukat liikennerajoitukset huolen.

Etenkin kesäkuukausina, alkaen jo toukokuusta, kaupunki on myös kuuma. Lämpiminä päivinä elohopea jolkottelee helposti 30 asteeseen, eikä kivitalojen välissä ilma viimaksi asti pääse liikkumaan. Tämän johdosta itse valitsisin matkustamisen ajankohdaksi kevään tai syksyn. Näistä kevät on mielestäni vielä parempi, kun kaupungin puistojen ja palatsien huolella vaalitut kukkaistutukset leimahtavat kukintoon. Epäilemättä kaupunki on joulun alla talvisina pimeinä iltoina upeaa nähtävää. Kuumimpina kesäkuukausina sen sijaan jättäisin kaupungin suosiolla aaltomaisesti eteenpäin vyöryville ja Nivean aurinkorasvalta tuoksahtaville turistiryhmille, joita on muuten paljon.

Kaiken kaikkiaan se paljon puhuttu kuudes aisti antaa Wienistä hyvin yksiselitteisen tuomion; kaupunki, joka pitää vähintään kerran elämässä nähdä jo ihan yleissivistyksenkin kannalta, mutta myös moderni eurooppalainen suurkaupunki, jonne on helppo tulla Suomesta ihan tavalliselle kaupunkilomallekin ilman histroriallisia rönsyjä.